Nanopartikkelit järjestäytyvät pinnalle muodostaen peitteen ja sitoutuvat siihen pintaan. Kun kyseessä on sileä pinta, joka ei absorboi, nanohiukkaset yhdistyvät siihen niin että nesteet tulevat hyljityiksi vieden liat mukanaan. Huokoisten pintojen kohdalla nanopartikkelit täyttävät huokoset. Sieni, jäkälä, levä ja sammal (sekä sisä- että ulkopuolella) eivät voi enää kiinnittyä pintaan. Lika ja nesteet eivät pääse enää pinnalle vaan nanopeite hylkii ne pois. Asia on samoin tekstiilien kanssa (luonnollisten ja synteettisten), kuidut saavat ympärilleen nanopeitteen. Kosteus ja lika eivät pääse enää läpi. Nanokäsitellyt tekstiilit ovat täysin harmittomia iholle.
Noin yhden vuorokauden kuluttua (sileillä pinnoilla ja kuiduilla) tai enintään kahden (huokoiset pinnat) nanopeite saavuttaa liantarttumista estävän toimintonsa täyden tehon. Pintäjännite vähenee nanopeitteen ansiosta jolloin nesteet ja lika eivät voi enää kiinnittyä ja yksinkertaisesti valuvat pois. Pinnan ulkonäkö, tekstuuri ja hengittävyys säilyvät samanlaisina.
Noin tunti käsittelyn jälkeen pinta kestää päälle astumista puhtailla, pehmeillä jalkineilla tai käsiteltyjä tavaroita voi kuljettaa ja varastoida.
Nanokäsittelyn etu on että kuivumisen jälkeen se kestää kovaa kohtelua, sekä kemiallista että mekaanista. Se kestää kuumuutta aina 450 celsius-asteeseen asti samoin kuin UV säteilyä ja jäätymistä. Myönteisenä sivuvaikutuksena pinnoista tulee lujempia ja vaikeampia naarmuttaa; tavanomainen mekaaninen rasitus ei jätä lähes lainkaan jälkiä. Myöskään luonnonvoimat eivät enää vahingoita pintaa. Käsitellyt pinnat voidaan jopa puhdistaa suurpainevälineillä (maksimi 50/60 baria tai 725/870 psi). Pinnasta riippuen se voidaan joskus puhdistaa pelkällä harjalla. Nanokäsittely kestää jopa 1 vuoden.
Kun pinta on kokonaan kuivunut käsittelyn jälkeen, se on vaaratonta ruoalle. Kun nanopeite on asianmukaisesti levitetty ja kuivatettu, terveyshaitat ovat mahdottomuus.
Nanopeitteet ovat vain muutamia nanometrejä paksuja eivätkä ole havaittavissa paljaalla silmällä; ne voidaan nähdä vain voimakkaalla mikroskoopilla. Peite kehittää vahvan kemiallisen sidoksen pintaan, jolla se on. Huokoisten materiaalien ollessa kyseessä nanopeitettä ei voi irroittaa vahingoittamatta pintaa. Sileätkin pinnat olisi käsiteltävä hyvin työläästi ja pitkäaikaisesti käyttäen tehokkaimpia keinoja (kuten rasvanpoistoaineita, teräsvillaa jne.) peitteen poistamiseksi. Sama pätee myös 'pehmeisiin' pintoihin (esim. synteettiset pinnat), jotka voisivat myös vahingoittua, sekä tekstiileihin jotka puhdistuvat muutoin kuin luonnonmukaisesti tai kulumisen kautta.
Nanoteknologisia tuotteita on testattu jo vuosien ajan, kehitetty tasaista tahtia ja niitä on optimoitu erilaisille pinnoille ja eri materiaalien ominaisuuksille (esim. lasille, keramiikalle, kivelle, betonille, laastille/koristeille, muuraukselle, luonnonkivelle, tekstiileille jne).
|